Käyttöviuhkan koko on noin 15-22 cm ja se mahtuu mukavasti olkalaukkuun. Pienempää kokoa käyttävät myös miehet. Tätä isoimmat viuhkat ovat puolestaan koristeita tai sopivat esimerkiksi flamencotanssijan käyttöön.

Kokeneempi viuhkankäyttäjä leväyttää viuhkan auki huolettomalla ranneliikkeellä. Se tapahtuu seuraavasti:

1) Käännä suljettu viuhka siten että koristeltu päällimmäinen luu on ylöspäin, muut luut ovat pinossa sen alla. Päällimmäisen luun päälle laitetaan oikean käden peukalo ja sitä työnnetään hiukan pinosta syrjään. Etusormi nappaa tukiotteen luun alapuolelta, muut sormet koukistuvat löyhästi alimman luun alle.

2) Haetaan vauhtia taivuttamalla oikean käden rannetta oikealle ja sitten nopealla liikkeellä ranne taipuu vasemmalle (ranne palaa perusasentoon eli ei tavutusta), samalla tiukka ote peukalolla ja etusormilla, muut sormet väistävät avautuvaa viuhkaa ja kun viuhka on auennut ne tukevat viuhkaa nurjalta puolelta eli koristelemattomalta puolelta. Ranneliike muistutta heittoa esimerkiksi virvelinheitossa käytettävää liikettä.

Saman avaamisen voi tehdä myös alhaalta ylös, jolloin viuhkan alkuasento on sivuttain, koristeltu päällimmäinen luu oikealle. Sulkeminen tapahtuu samalla ranneliikkeellä vasemmalta oikealle tai ylhäältä alas.

Vaikka kyseessä on suojeluspyhimyksen juhla, jolla on uskonnollisia ulottuvuuksia, ovat suurelle yleisölle fiestan pääosassa härät. Tuhannet espanjalais- ja ulkomaalaisturistit saapuvat vuosittain paikalle sonnustauakseen valkoisiin vaatteisiin ja punaiseen huiviin, nähdäkseen ihmisten ja härkien juoksevan katuja pitkin tai juostakseen itse härkien kanssa. Joka vuosi loukkaantuu lukuisia juhlijoita ja juoksijoita enemmän tai vähemmän vakavasti kaaduttaan muiden juoksijoiden ja/tai härkien tallottavaksi. Härkäjuoksut aloitetaan kahdeksalta aamulla. Matkan pituus härkätaisteluareenalle on 849 metriä ja sen taittamiseen menee kahdesta kolmeen minuuttia. Oman lisänsä onnettomuusalttiuteen tuovat kuumuus ja alkoholi. Lähes koko Espanja seuraa viikon näytelmää ja uutisointia televisiosta.

Härät eivät kuitenkaan ole Pamplonan yksinoikeus, vaan hulluus asuttaa lähes koko kastiliaa ja andalusiaa, oikeastaan kaikkea maata aina Pamplonasta etelään. Fiestan kunniaksi, esimerkiksi meidän kylässä kesäkuussa San Antonion kunniaksi, juoksutetaan taisteluhärät, toro bravo, katua pitkin härkätaisteluareenalle. Jotta ruumiita tulisi vähemmän ja härät juoksisivat suoraan oikeaan paikkaan on niitä ohjamaan laitettu toista rauhallisempaa rotua olevia, kesyjä nautoja tai lehmiä. Vastakkainen sukupuoli rauhoittaa taisteluhärkiä hiukan ja pitää ne oikeassa suunnassa ohjaten suoraan areenalle. Lisäksi katu on aidattu molemmin puolin lähtöpaikalta areenalle saakka. Siitä huolimatta aina joku härkä kääntyy ympäri ja juoksee lähtöpaikkaan ja takaisin. Kansa seuraa juoksua parvekkeilta ja aidan reunoilta. Osa, lähinnä nuoret miehet ja jotkut hiukan vanhemmatkin, juoksee härkien mukana tai odottaa areenalla eläimiä juostakseen siellä ja näyttääkseen muutaman parhaan väistöliikkeensä. Muletan korvikkeeksi käy vaikkapa oma paita.

Osa yleisöstä juoksee härkien mukana, osa odottaa areenalla ja käy kurkkimassa portilla jokohan ne tulevat. Sitten onkin jo juostava kiireen vilkkaa pois jaloista.

Sarvien eteen ei parane jäädä. Ne jotka juoksevat härkien mukana juoksevat sarvien vieressä, jos vain mahdollista.

Kesäjuhlien keskuspaikka on luonnollisesti kylän keskusaukio, plaza, joka löytyy kaupungintalon edestä, kirkon vierestä. Plaza on ehdottomasti kylän sydän. Arkena plazalle kerääntyvät niin lapsiperheet kuin vanhukset haukkaamaan happea illan viiletessä. Lapsia on talojen ympäröimällä aukiolla helppo pitää silmällä. Juhlia varten plazalle, kaupungintalon eteen rakennetaan iso lava, jolla suoritetaan viralliset osuudet. Sillä esiintyvät myös paikallisen tanssikoulun oppilaat ja tietysti juhlien kohokohtana vierailevat bändit. Juhlakansa mahtuu mainiosti tanssimaan ja bailaamaan bändin tahtiin itse aukiolla.

Tänä vuonna San Antonion fiestaa edeltävä viikonloppu täytti plazan keskiaikaisilla markkinoilla. Laman myötä tarjonta oli vähän supistunut. Markkinat olivat pikemminkin yhdistelmä käsityöläisten tuotteita: ruokaa, saippuoita, tuoksuja, koruja, ja tuontitavaraa Kiinasta. Laatua ja rihkamaa sekaisin. Paras osa oli ruokatuotteet eli isot maalaisleivät sekä juustot ja makkarat. Keskiaikaa edustivat lähinnä eri kioskinpitäjien vaatteet sekä hauska ekologinen karuselli.

Seuraava viikko levitti tapahtumia plazan ohella vähän muuallekin. Kadut täyttyivät juomaa ja ruokaa tarjoavista kioskeista, härkätaisteluareenan kupeeseen nousi kiertävä tivoli ja yhdelle kadulle ilmestyi aitaus molemmin puolin. Viikon ohjelmassa oli toimintaa työpajoista ja kilpailuista kulkueisiin, messuista musiikkiin ja tanssiesityksiin sekä tietysti bändiin härkiäkään unohtamatta. Lukuisat, paikalliset eri kerhot keskittyivät niiden ydintoimintaan eli juhlimiseen asianmukaisesti varustautuneina. Varusteisiin kuuluu kerhon ja kantajansa nimellä varustettu yhtenäinen asu, joka muodostuu t-paidasta, housuista, huivista, haalarista tai niiden yhdistelmästä ja varsinkin isommilla kerholaisilla tämän vuoden hittinä mukana kulkevasta juomakärrystä.

Paikallinen tanssikoulu esitti tänä vuonna mm. Carmenin. Harjoitukset Plazan lavalla.

Harjoitusyleisö rentoutuu ja nauttii olostaan alkuillan miellyttävässä viileydessä.

Keskiaikaisia huvituksia.

Maalaisleipää. Joskus leipuri tuo uunin mukanaan ja leipoo leivät paikanpäällä. Ei tällä kertaa.

San Antonio. Virallinen osa eli puheet, urheilupalkinnot, pakollinen julkkispuhe, kerhojen esittely. Eri kerhojen edustajia parvekkeella. Lavalla pitkämekkoiset neitokaiset ovat juhlan kuningatar neitoineen.

Kerholaisia ja juomakärry.

Pienempiä kerholaisia.

Sound check. Bändi valmistautuu iltaan ja yöhön.

Pyörät autosta purettuna ja koottuna aamulla klo 9:00.

Tänään suuntasimme Colmenar Viejoon, jonne lähtöpaikasta, pohjoisesta Madridista, tuli matkaa 25 km ja toinen mokoma paluuta eli yhteensä 50 km. Alkuosa reittiä on asfaltoitua pyörätietä. Osa siitä kuuluu Madridin ympäri menevään pyöräilyreittiin Anillo verde ciclista Madrid. Siihen voi tutustua lisää täällä: http://www.anilloverdeciclista.es/pageID_6017915.html

Meidän reitti jatkui pohjoiseen kohti Tres Cantos -nimistä kylää. Osan matkasta saattoi taittaa polkua pitkin, sillä reitti menee El Pardon liepeillä. El Pardo on Manzanares-joesta padotun tekoaltaan ja sekä samannimisen kylän ympärille jäävä luonnontilainen, suojeltu alue. Kylässä on yksi kuninkaallisista residensseistä, joka nykyisin toisinaan toimii vierailevien valtionpäämiehien majoituspaikkana.

Meidän jengiä ja vähän muitakin. Tästä eteenpäin polulle. 

Polku El Pardon liepeillä.

Tres Cantosin kylän kohdalta käännyimme hiekkatielle ja kohti Colmenar Viejoa. Pyörätietäkin pitkin pääsee, mutta hiekkatie on hauskempi. Colmenar Viejon kylä tunnetaan liikanimellä Portti vuoristoon. Se sijaitsee lähes 900 m korkeudessa, kun lähtöpisteemme Madridissa on noin 660 m korkeudessa. Viimeinen kolmen kilometrin nousu juuri ennen kylää onkin rankka. Ehkä ei niin hirvittävän jyrkkä, mutta pitkä. Kuin muistutuksena vielä ennen viimeistä ponnistusta, viimeistä tiukkaa nousua, juuri ennen kylää, vastaanottaa tulijan hautausmaan portit. Henki on kovilla. Ekalla kerralla ei riittänyt sielun eikä ruumiin voimat tässä kohtaa, vaan oli taivuttava lykkimään pyörää ohi porttien ja yli viimeisen mäennyppylän. Tänään mentiin ohi polkien. Kaikki.

Hiekkatie alkaa. Tauko ja tankkaus mukavasti varjossa, sillä aurinko alkaa jo porottaa. Sitten mäkeä alas ja ylös.

Hautausmaa ohitettu ja mäki ylös poljettu. Elpyminen ja loppujoukon odottelua.

Viimeinen pitkä nousu ennen kylää, hautausmaan ohi vaati oman elpymishetken ja vesivarastojen täydennyksen kylän reunalla kaivolla. Sitten ryhdistäydyimme ja nousimme vielä yhden mäen kylään ja baariin välipalalle.

Tortillaa, paistettuja paprikoita, perunasalaattia ja juomaa maun mukaan: cocacolaa, fantaa, alkoholitonta olutta, aquariusta. Vesi ei nyt riitä.

Pyörät parkissa baarin seinustalla. Matka jatkuu.

Puolelle tämänpäiväistä porukkaamme oli Colmenar Viejo vain välietappi. He jatkoivat matkaa vielä eteenpäin aina Segoviaan asti. Matkaa heille kertyy kaikkiaan tälle päivälle noin 90 km ja huomiselle ehkä noin 60 km. Viisihenkinen paluuporukkamme kääntyi omille jäljilleen ja lasketteli vinhasti ohi hautausmaan. Matka taittui kohtuullisen rauhallisesti auringon jo porottaessa täydellä teholla. Madridissa olimme jälleen klo 14.

Vasemmalla edessä hautausmaa ja taustalla Madridin profiili. Neljä tornia (yksi toisen takana) erottuvat kauas.

Päiväys tulee sanonnasta "Hasta el 40 de mayo no te quites el sayo*." Suomeksi sanonta menee jokseenkin näin: Ennen toukokuun neljättäkymmentä, älä päällysvaatetta pois heitä.

Sanonta ja päiväys ovat yleisesti käytössä aina virallisia sääennustuksia myöten ja niillä viitataan kevään kelien arvaamattomuuteen (sekä flunssan mahdollisuuteen, jos olet takin jo pois jättänyt). Talvivaatteita ei siis auta säilöä ennen toukokuun neljättäkymmentä. Eivätkä madridilaiset säilökään. Katukuvassa on näkynyt sekaisin talvitakkeja ja kesävaatteita, sandaaleja ja pitkävartisia saappaita.

Viikonlopun viileiden kelien ja sateiden jälkeen tänään kuitenkin näyttää jälleen kesäiseltä ja sääennuste lupaa lämpenevää loppuviikolle. Kesä taitaa viimeinkin alkaa oikeasti. Takki naulaan! Takitta saakin käydä monta kuukautta, jos on sanonnan loppuosaan uskominen. Sanontahan jatkuu "... y en llegando a San Miguel te lo vuelves a poner." Ja sama suomeksi: Mikkelinpäivän koittaessa taas takki yllesi nosta.

* el sayo = pitkä, napiton päällysviitta

Talvesta kylmän tekee erityisesti sisätilat. Talvella sateinen keli tunkeutuu kosteannihkeänä myös sisätiloihin ja saa kaivamaan laatikoista, komeroista ylle villapaitaa ja vilttejä lämmikkeeksi. Kylmän tuntua taloissa lisäävät keramiikkalaattalattiat ja lämmityksen vähäisyys. Alkukeväällä ulkona on iltapäivisin jo lämpimämpää kuin sisällä talossa. Kesällä lämpötilat nousevat nopeasti ensin kolmenkympin paremmalle puolelle. Kuivassa ilmassa se ei tunnu niin tukalalta kuin meren äärellä, mutta yli 35 asteen nousevat lukemat, puhumattakaan 40 asteesta ja yli menevistä, saavat ihmiset manailemaan kuumuutta.

Tämän vuoden toukokuu on muistuttanut oikeastaan aika paljon suomalaista kesäkuuta. Aurinko paistanut jonkin verran, pilvipoutaa ja sadetta on ollut sitäkin enemmän. Poikkeuksellisen runsaiden sateiden vuoksi Madridin keskustan ilma on ainakin hetkellisesti hiukan puhtaampaa. Maaseutu kaupungin ympärillä vihertää ja heinät kasvavat raivoisasti pituutta ennen kuin kuumuus vie veden. Kotikylällä ruusut ovat kukkineet ihan koko toukokuun. Kuvasin tänään talteen muutamia, sillä nyt toisena oikeana kesäpäivänä -päivänä jolloin lämpätila alkaa muistuttaa kesän lämpötilaa- heinät alkavat jo haalistua ja ruusut ovat kohta mennyttä. Ehkä ne siksi tuoksuvat juuri nyt erityisen voimakkaasti...

Nyt spanielin kaverien esimerkin mukaisesti hiukan siestaa ja sitten tositoimiin

.

Perussiivouksen rutiini on aamuisin petaus ja vessojen pesu, sekä koko alakerran lattioiden lakaisu ja moppaus. Keittiön lattia lakaistaan useamman kerran päivässä ja toisinaan mopataankin ainakin kolmesti: aamulla, lounaan jälkeen ja päivällisen jälkeen. Myös pation lattiaa lakaistaan ahkerasti ja toisinaan ruiskutetaan puhtaaksi vesiletkulla, varsinkin kesäisin. Siivouksen voi tehdä vain kahdella tavalla: oikein tai väärin.

Oikeaoppinen petaus vaatii hiukan keskittymistä. Lakanat ja peitot tulee kääntää tarkasti ja tiukasti patjan alle ja pitkä tyyny asetellaan siten, että päiväpeitto muodostaa taitoksen tyynyn alle ja kääntyy sieltä peittämään tyynyn. Päiväpeiton kulmissa on halkiot helpottamassa päätyjen taittelua patja alle tai pujottamista sängynpäätyjen alimman poikkipuun alta kauniisti roikkumaan - en kyllä ole ihan varma kumpi tapa on oikea, taitaa olla vielä matkaa spanieliksi... Vessasta pestään aamuisin lavuaari, peili ja pönttö ja kuivataan myös kiiltäviksi hanoja unohtamatta. Kammat, hammasharjat ja muut tykötarpeet asetellaan nätisti. Ja luonnollisesti myös pölyt pyyhitään päivittäin, sillä koriste-esineiden ja lasipintojen määrä on aika runsas.

Kuivassa ilmanalassa pölynmäärä on huikea Suomen oloihin verrattuna, eikä kenkiä riisuta sisätiloissa. Kyllähän se marujan päivä siivotessa ja ruokaa laittaessa kuluukin. Ei kotona tekemistä vailla olla.

Nimensä veroiseen marujaan tutustuin vuosia sitten asuessani yhden kesän Sevillassa asuntolassa, jota pyöritti nainen nimeltä Maruja. Hän piti meistä asukkaista hyvää huolta : siivosi, pesi ja silitti pyykit (varo vain, jos olit jättänyt paidan huolimattomasti tuolille pyykkiin se katosi itsestään), auttoi ruoanlaitossa - pyytämättäkin. Eräänä päivänä ystävättereni oli tulossa vierailulle ja tein meille lounaaksi spagettia yhteiskeittiössä tomaatti-basilikakastikkeella. Maruja kävi kurkistamassa kokkailujani, katseli hetken ja sitten hän katkoi jo kattilaan laittamani spagetit ja kävi hakemassa omasta keittiöstään serranokinkkua kyytipojaksi kastikkeelle. Jäin hämmästyksestä sanottomaksi. Jälkikäteen juttua kertoessani Espanjassa, pitävät kaikki sitä mitä normaalimpana tapahtumana: rouva oli kunnon maruja ja tietenkin, kasvisruokahan ei ole kunnon ruokaa...

Marujasta toinen versio on Puri. Purit ovat intohimoisia siivoojia, jotka puunaavat kodin erityisellä huolella päivittäin. Sehän sopii jo nimenkin puolesta, sillä Puri on lyhennys nimestä Purificación, Puhdistaminen. Tosin nimen alkuperäinen merkitys on uskonnollista alkuperää samoin kuin sellaisten tavallisten naistennimien kuin Concepción (Concha), Encarnación (Encarná), Inmaculada (Inma) eli Sikiäminen, Lihaksi tuleminen ja Synnitön.

Tomate Al Perico

kypsiä tomatteja

valkosipulin kynsiä pilkottuna, yhtä monta kuin tomaatteja, hienosäätö maun mukaan

tuoretta persiljaa tai oreganoa (kuivattukin käy)

oliiviöljyä

Tomaatit palastellaan reiluiksi palasiksi, laitetaan tarjoiluastiaan ja päälle ripotellaan merisuolaa, valkosipulin kynnet  ja persilja pilkotaan pieniksi ja lisätään tomattien päälle. Lisätään oliiviöljyä, sekoitetaan ja annetaan hetken maustua.

Eri versioiden mukaan sekaan voi laittaa myös sipulia ja maustaa kuminalla ja/tai timjamilla sekä lisätä viinietikkaa, mutta tämä perusversiokin toimii kyllä.