Säännöllisen säännöttömään elämään tottuneelle ihmiselle espanjalainen suunnitelmallisuus vaatii totuttelua. Suomen kotioloissa tapaan syödä nälän ja mieliteon mukaan, toisinaan salaattia tai keittoa lounaaksi, alkuillasta tai illalla lämpimän tai kylmän illallisen tai vaikkapa jäätelöä. Joskus menee naposteluksi pitkin päivää... Suomessa tavallisia ovat itsepalvelukahvilat patonkeineen ja salaatteineen, ja monissa niistä voi syödä melkein koko päivän. Täällä pieninkin kuppila tarjoaa kolmen lajin lounaan juomineen samaan hintaan kuin Suomessa saa salaatin (7,50-11,50€). Ruokaa saa aikaisintaan klo 13.30 tai klo 14 ja klo 15.30 jälkeen voi olla jo turha yrittää saada pöytää. Tavallisia alkuruokia ovat esimerkiksi  Ensalada mixta (sekasalaatti, jossa tonnikalaa, munaa, porkkanaa, tomaattia, sipulia ja salaattia), Ensalada rusa (venäläinen salaatti: keitettyjä perunoita, porkkanaa, kukkakaalia tms, tonnikalaa, munaa, säilykepaprikaa, majoneesia), Judias verdes (vihreitä papuja ensin keitettynä ja sitten paistettuna oliiviöljyssä valkosipulin ja kinkunmurusten kera), Salmorejo (kylmä vihannekeitto, jossa tomaattia, valkosipulia, oliiviöljyä, viinietikkaa ja leipää. Päälle murustetaan mm. kinkkua, leipäkuutioita)  tai vaikkapa makarooneja tomaattikastikkeessa. Toinen ruokalaji on lihaa tai kalaa. Tuskin mikään ruoka koostuu pelkästään kasviksista, ellei sitten kinkkua lueta kasviksiin... ainakin ajatus siitä, että kasvisruokailija ei söisi kinkkua, tuntuu täällä olevan mahdoton. Ravintolassa kasvisruokaa haluavan kannattaakin varmistaa erikseen, ettei annos sisällä kinkkua. "Ei, ei sisällä lihaa, Kinkkua? no mutta tietenkin kinkkua. Kaikkihan kinkkua syövät!"

Kotioloissa on mieluusti tiedettävä jo edellisenä päivänä mitä haluaa seuraavana syödä ja aikooko syödä kotona vai kaupungilla (ja miksi). Ruoanlaitto aloitetaan hyvissä ajoin jo aamupäivällä heti aamiaisen, keittiön ja olohuoneen moppauksen, petaamisen ja vessan pesun jälkeen, sitten levätään tovi ja ennen ruokailua lämmitetään ruoka. Aikanaan ruoanlaittoon onkin helposti vierähtänyt koko aamupäivä, mutta moderneissa keittiöissä painekattiloineen kaikki valmistuu nopeammin. Tapa on kuitenkin jäänyt ja sitä noudatetaan vaikka kysymys olisi spagetin keittämisestä...

Kikherneitä (garbanzos)

Palkokasvit kaikessa runsaudessaan kuluvat perinteiseen välimerelliseen keittiöön ja niitä on tarjolla useampaan otteeseen viikon varrella. Tätä kikherneklassikkoa syödään noin kerran viikossa.

Ainekset: kikherneitä juomalasillinen / 2 ruokailijaa, vettä, suolaa, chorizo-makkaraa, lihaa (kana, nauta, mitä nyt on saatavilla, voi olla useampaa sorttia sekaisin), sianihraa.

Liotetaan kikherneitä suolavedessä yön yli. Seuraavana päivänä herneet huuhdellaan ja poistetaan huonot yksilöt. Keitetään runsaassa vedessä kypsiksi sianihran, chorizomakkaran ja lihan kera. Suolaa. Jos on saatavilla iberian sian ihraa ja chorizoa, niin aina parempi. Keittoaika riippuu kattilasta ja hellasta. Ennen meni kuulemma koko aamupäivä hiljaisella tulella kiehuen, nykyään painekattilalla ja induktiohellalla reilut 20min. Kikherneitten kypsyttyä pehmeiksi poistetaan ihra (kiinteä jäännös), asetetaan tarjolle ensimmäisenä ruokalajina kikherneet (ei ihan keittoa, mutta melkein) ja toisena ruokalajina mukana kypsyneet makkarat ja lihat.

Lisäys: ihran sijaan voi kuulemma käyttää öljyä, mutta silloin liemi ei ole oikean väristä ja rakenteista, eikä makukaan ole sama...