Viime sunnuntain myöhäinen aamupäivä kului rattoisasti oliivien korjuussa. Uhkaava sade ja jo tummuvat oliivit pakottivat viimein toimintaan ja niin piskuinen ja ainokainen puu sai kyytiä.

Syötäväksi tarkoitetut oliivit poimitaan vihreinä ja öljyntuotantoon tarkoitetut tummina. Nämä pihapuutarhan puun oliivit ovat kaikki syötäviksi tarkoitettuja ja suurimmaksi osaksi vielä vihreitä.

Neljän käsiparin voimin aikaa meni ehkä hiukan kolmatta tuntia, ehkä jopa vähemmän, ja saalis oli parin pienen saavillisen verran.

Pieni osa oliiveista otetaan syötäviksi kuluvalle vuodelle, mutta ennen kuin niistä tulee syömäkelpoisia, vaativat ne aikamoisen käsittelyn ja ennen kaikkea aikaa. Ja ei, niitä ei voi syödä suoraan puusta sellaisenaan. Testattu juttu. Sato säilötään veteen odottamaan vuoroaan käsittelyyn. Viime kesänä osallistuin edellisen vuoden oliivien käsittelyn ensimmäiseen vaiheeseen, joka oli viiltely: pitkittäinen viilto veitsellä kylkeen. Tänä syksynä tutustuin nuijintaan.

Molempien menettelyjen tarjoitus on rikkoa oliivin pintaa hiukan, jotta ne uudelleen veteen säilöttäessä  "makeutuvat" nopeammin. Jos pintaa ei rikota kestää makeutumisprosessi kuukausia - viimevuotisella satsilla kuulemma helmikuusta syyskuuhun. Näin eri tavoilla varmistetaan oliivien säilyvyysja saatavuus pitkin vuotta. Viimeinen vaihe prosessissa on maustuminen maustelimessä, joka sisältää ainakin valkosipulia, suolaa, paprikaa, ehkä timjamia, appelsiinin kuorta... Mausteliemi on erilainen mikäli oliivin pintaa ei ole rikottu.

Molemmilla tavoin valmistetut ovat aika lailla vahvemman makuisia kuin kaupasta ostetut. Alkuun kesti totutella makuun, mutta nyt kaupasta ostettavat eivät enää maistu niin hyvältä kuin ennen...