Ruokaisiin sanontoihin ja ruokasanastoon törmää Espanjassa muuallakin kuin ruokapöydän äärellä. Flamencomaailmasta esimerkkeinä on monet taiteilijanimet kuten Camarón de la Isla (Hietakatka Saarelta), Pepe Habichuela (Pepe Papu), Manolo Caracol (Manolo Etana), Chocolate (Suklaa)... Keskivertoespanjalaisella on läheinen suhde kotikyläänsä ja maalaiselämään, siksi yksi tavallisimpia ja voimakkaimpia kirouksia on "me cago en la leche"  eli kakkaan maitoon. Vaikka tämä ei suomalaisen korvaan niin pahalta kuulosta, on kyseessä voimakas kirous. Espanjalaisen suusta tämän kuulee useinkin, sillä monet ovat kovia manaamaan ja kiroamaan.

Ruoka on myös keskeisessä osassa parisuhteen muodostuksessa. Uloslähtiessä tälläydytään kukin parhaansa mukaan kiinnostuksen herättämiseksi. Tarkoituksenahan on silloin myydä turskaa eli "vender bacalao". Sopivan kohteen ilmaantuessa näkyyviin eli kun on turskaa näkyvissä  "hay bacalao"  voi sitä kommentoida kaverille vaikkapa syötävän hyväksi "está para comérselo". Tämä ilmaisu kelpaa myös kaikkiin suloisiin kohteisiin kuten vauvat, koiranpennut jne...

Kun viimein pääsee juttusille ja yrittää tehdä lähempää tuttavuutta hempeitä höpöttämällä, jos vaikka sitten tärppäisi, on kalkkunaa höyhentämässä eli "pelando la pava". Tämä on tunnetusti aikaa vievää hommaa. Jos taas ei tärppää kerta toisensa jälkeen ja alkaa ikääkin karttua, niin sellaiselta riisit kiehuu ylikypsiksi eli "se le pasa el arroz". Tästä saattaa pidemmän päälle suivaantuneena ottaa vaikka änkyräkännit eli pidellä turskaa "se coge una merluza".