Aamuisin liikkeelle lähtiessä on jo rutiiniksi muodostunut kaihtimien ja ikkunoiden sulkeminen päiväksi. Melkein koko päivän ne kiinni pysyvätkin, kunnes jälleen illalla avataan molemmat ja yöksi suljetaan vain kaihtimet. Pitkään taistelin pimeyttä vastaan avoimesti tai vähemmän avoimesti... Valon menetys tuntuu kohtuuttomalta puolen vuoden pimeyden ja harmauden jälkeen. Meidäthän on kasvatettu nauttimaan luonnonvalosta ja kesästä, sillä molempia on tarjolla rajallisesti. Täällä kaikki on toisin. Täällä on oikeasti pitkä, kuuma kesä! Ja valo tarkoittaa kuumuutta.

Puebloissa, perinteiseen tapaan rakennetuissa kylissä, jotka Andalusiassa ovat usein maalattu valkoisiksi, talojen seinät ovat paksut ja ne ovat omiaan pitämään kuumuuden poissa mahdollisimman pitkään. Kaupungeissa ja uusissa taloissa turvaudutaan metallisiin kaihtimiin ja ilmastointilaitteisiin. Illansuussa auringon lasketessa avataan ikkunat ja nautitaan raikkaasta tuulahduksesta. Kylien vanhukset ja ei niin vanhukset ottavat raitista ilmaa "tomar fresco" nostaen tuolit patiolle tai jopa kadulle ja rupattelevat naapurien kanssa ennen illallista. Madridn keskustassa ei luonnollisestikaan tätä ilmiötä näe, mutta jo ympärilla olevissa kylissä sitä näkee.

Oma versioni on oikeasti jotain siltä väliltä, sillä jos olen kotosalla, haluan nauttia kuumuudesta huolimatta myös valosta. Siispä avaan kaihdinta hiukan, ihan vähäsen vaan...