Hyvä sunnuntaiaamu-aamupäivä on rauhaisa ja siihen kuuluu paljon kahvia, hyvää syötävää ja joko hyvää seuraa tai lukemista. Suomessa se tarkoittaa mahdollisesti brunssia ystävien kanssa tai kotioloissa pitkää aamiaista lehdillä höystettynä mieluusti vaikkapa HS:n kuukausiliitteellä.

Espanjassa on vähitellen rutiiniksi muodostunut aamukahvi churroilla eli pitkulaisilla munkeilla joko kahvilassa tai kotona. Kotiin churrot haetaan "munkkilasta" eli churreriasta, jossa erikokoisia munkkeja tiristetään upporasvassa. Varsinaiset churrot ovat hiukan sormea paksumpia silmukalle taivutettuja, mutta suosikkini on porra joka on pitkulainen, ehkä 15-20cm pitkä, ja paksu, läpimitaltaan noin 4-5cm. Näitä munkkeja ei sokeroida. Sokeroitavat leivotaan donitsin muotoon ja tunnetaan nimellä rosquilla.

Monet tapaavat syödä churrot tai porrat kastamalla niitä maitokahviin tai paksuun, suklaiseen kaakaoon. Tuhti annos. Itse tyydyn maitokahviin.

Munkkien oston jälkeen, piipahdan kotimatkalla lehtikioskilla ja ostan El País-lehden viikkoliitteineen El Semanal. Lukemista riittää koko sunnuntaipäiväksi ja usein vielä seuraavalle viikollekin.

Churroja saa useimmista baareista, ja juhlapyhien aikana sekä näin joulua ennen kioskeista ostoskeskusten liepeillä vaikkapa kaneli- tai suklaakuorrutuksella, mutta usein ne ovat esipaistettuja eivätkä siksi kovin hyviä. Hyviä saa Churreríasta, jossa kaikki tehdään paikan päällä. Ja kaikkein parhaimpia pikkukylien churrerioista, joissa paikalliset käyvät. Tämäkin on yksi hyvä esimerkki siitä miten erilaiselta niinkin yksinkertaiset aineet kuin jauhot, vesi ja öljy maistuvat paikasta ja valmistustavasta riippuen.