Osa talonväestä vietti juuri espanjalaiseen tapaan kuukauden lomalla pueblossa eli kotikylässään. Kommentoidessani sitä ystävilleni huoahtivat suomalaiset ystäväni "ihanaa, saatte olla ihan kaksistaan." Taidan olla jo hiukan spanielisoitunut kun yllätin itseni hämmästymästä kommentista. Toden totta, alkuaikoina spanielin seurallisuus oli välillä hiukan vaikeasti sulava pala.

Siinä missä suomalainen arvostaa usein yksityisyyttä ja omaa rauhaa pitää espanjalainen omiin oloihinsa vetaytymistä epäilyttävänä ja huolestuttavana. Esimerkiksi halu lukea rauhassa kirjaa voidaan tulkita yritykseksi peitellä a) sairastumista b) riitelyä. Sen sijaan kirjan lukeminen muiden seurassa olohuoneen sohvalla telkkarin pauhatessa ja kommenttien sinkoillessa on jo hyväksyttävämpää. Pääasia että ollaan kaikki yhdessä. Viikonloppuisin koko lähisuvun voimin. Lukemisesta ei vaan tahdo tulla silloin mitään... mutta onneksi on olemassa siesta. Siesta on pyhä asia ja sen saa kukin viettää rauhassa yksin tai seurassa.

Siipan huikatessa haluanko lähteä kävelylle, shoppailemaan, retkelle lähikaupunkiin tulkitsee suomalaiskorvani asian että kahdenkesken. Alkuun yllätyinkin joka kerralla täyttä autoa. Espanjalaiskorvaani käyttämällä tiedän että mukaan lähtee todennäköisesti muutama muukin.

Ystäviä tavataan usein porukalla ja mukaan mahtuu aina ystävän ystäväkin. Spanieli onkin varsin seurallinen, ystävällinen, huolehtivainen otus.