Eilen eli heinäkuun kuudentena alkoi Espanjan kuuluisin härkien ja turistien juoksutusviikko. Pamplonan fiestana yleisesti tunnettu tapahtuma on nostanut Pamplonan kaupungin maailmankartalle. Juuri tästä fiestasta kirjoitti Hemingway kirjassaan Ja aurinko nousee (1926). Espanjalaiset sen sijaan tuntevat tämän keskiajalta peräisin olevan fiestan nimellä Las Fiestas de San Fermín tai sanfermines. San Fermín on Navarran suojeluspyhimys ja Pamplona Navarran pääkaupunki. Kuten tapana on suojeluspyhimyksiä juhlitaan pitkään ja hartaasti joka vuosi, ja niinpä San Fermíniäkin juhlitaan aina 14.7. saakka.

Vaikka kyseessä on suojeluspyhimyksen juhla, jolla on uskonnollisia ulottuvuuksia, ovat suurelle yleisölle fiestan pääosassa härät. Tuhannet espanjalais- ja ulkomaalaisturistit saapuvat vuosittain paikalle sonnustauakseen valkoisiin vaatteisiin ja punaiseen huiviin, nähdäkseen ihmisten ja härkien juoksevan katuja pitkin tai juostakseen itse härkien kanssa. Joka vuosi loukkaantuu lukuisia juhlijoita ja juoksijoita enemmän tai vähemmän vakavasti kaaduttaan muiden juoksijoiden ja/tai härkien tallottavaksi. Härkäjuoksut aloitetaan kahdeksalta aamulla. Matkan pituus härkätaisteluareenalle on 849 metriä ja sen taittamiseen menee kahdesta kolmeen minuuttia. Oman lisänsä onnettomuusalttiuteen tuovat kuumuus ja alkoholi. Lähes koko Espanja seuraa viikon näytelmää ja uutisointia televisiosta.

Härät eivät kuitenkaan ole Pamplonan yksinoikeus, vaan hulluus asuttaa lähes koko kastiliaa ja andalusiaa, oikeastaan kaikkea maata aina Pamplonasta etelään. Fiestan kunniaksi, esimerkiksi meidän kylässä kesäkuussa San Antonion kunniaksi, juoksutetaan taisteluhärät, toro bravo, katua pitkin härkätaisteluareenalle. Jotta ruumiita tulisi vähemmän ja härät juoksisivat suoraan oikeaan paikkaan on niitä ohjamaan laitettu toista rauhallisempaa rotua olevia, kesyjä nautoja tai lehmiä. Vastakkainen sukupuoli rauhoittaa taisteluhärkiä hiukan ja pitää ne oikeassa suunnassa ohjaten suoraan areenalle. Lisäksi katu on aidattu molemmin puolin lähtöpaikalta areenalle saakka. Siitä huolimatta aina joku härkä kääntyy ympäri ja juoksee lähtöpaikkaan ja takaisin. Kansa seuraa juoksua parvekkeilta ja aidan reunoilta. Osa, lähinnä nuoret miehet ja jotkut hiukan vanhemmatkin, juoksee härkien mukana tai odottaa areenalla eläimiä juostakseen siellä ja näyttääkseen muutaman parhaan väistöliikkeensä. Muletan korvikkeeksi käy vaikkapa oma paita.

Osa yleisöstä juoksee härkien mukana, osa odottaa areenalla ja käy kurkkimassa portilla jokohan ne tulevat. Sitten onkin jo juostava kiireen vilkkaa pois jaloista.

Sarvien eteen ei parane jäädä. Ne jotka juoksevat härkien mukana juoksevat sarvien vieressä, jos vain mahdollista.